Skildring av ett äktenskap

2. Bounden ein gaŋg äuta gröitu slou ein fout —
   va ströik han nå fikk!
   Gäinäst ha kummar räusnäs imout,
   tak ei äldgaffeln fikk.
   Dä var ai att förbeidä,
   hans rygg skulle sveidä
   u ömklegen leidä.
   Ha tou han pa sitt luft
   till att bjäudä oäiskä upp
   mä sin harmfullä krupp.
3. När ha hadd bjaud till pa allt möigelit sätt,
   sum möigelit var,
   bad bounden, att djävlar matt kummä i skokk
   u källiŋgi ta.
   Sum årdi han nämdä,
   straks päuken instämde
   u årdi förtäldä,
   att årdi, sum en säkt,
   för att haldäs bäi makt,
   skudde sta äi kuntrakt.
4. »Jå, fräit», sägde bounden, »dä trullä ja har,
   dä kanst däu väll fa,
   bärä däu nidar at hellvittä far
   u däu lugar mi så,
   att ha aldri meirä
   mitt häus kummenderä,
   dä vill ja begärä.
   Finnä far väll däu,
   för ja sägar di näu:
   ha jär värrä än ʃäu!
5. Päuken four av mä dän skatten han fikk
   at hellvittä nir. :||:
   Han gloimdä att bindä dän argsintä kvinnä,
   dä fikk han besinnä:
   kvinnu bad täu goudä männ
   måttä fölgä hännä hemm
   ti sitt haimvist igänn.
6. Bounden han äut ginum finstri nå sag,
   säinä händar han braid :||:
   Han troist intä pratä,
   han tou ti att gratä
   u yŋkelit latä.
   Undrä ska väll ja,
   um dän bounden ska ta,
   dä int päuken vi ha.