Gotlandstoner.se

Om skräddaredrängen som drunknade

Efter Elisabet Olofsdotter, Flors i Burs.
Björ ein kä fö ei jann 33. sam liŋ I må nä ri va Ja han näd i ʃönn. lar väi allt skräd jaupt, dräŋŋ, sum blai druŋk da rä svämn. täs tä ei sin söu kal ei ja han jår dä di; var sytt si nir
  1. Dä va ’n toustäsaftän fran Åsbass kroug vör giŋŋo,
    u ja gikk mi nidar at dän svagästä äis.
    Ja stou på Asböistrandi bant undar mäinä skrittskou,
    ja täŋŋtä ti at akä fourt u förr kummä haum.
  2. Ja sag dän väitä äisän för mäinä augå glimmä,
    ja täŋŋt nukk ti at aktä mi u kummä snitt föbäi.
    Män de va så oulykkelit, at där va just a rännå,
    u dän va så umöigli fö mi ti at säi.
  3. Ja lag på kaldä buttnän, u klarä månän löistä,
    ja täŋŋtä uppa far u mourm sum dödä var föräut.
    — — — — — — — — — — — — —
  4. Ja va mäst’n värenlausar uppa dissä jårdi,
    ja haddä bär a systar, täu bröidar u ’n vänn.
    Män de va nukk i gynniŋi av Gud alltraidå danä,
    at ja skuddä ha så min död äuti ʃönn.
  5. Di uŋŋä nå fö täidän så väll sum di gamblä
    di kann dokk alldri vit, um dairäs lifstäid bläir laŋŋ.
    Män ja fö min dail kanhändä va så lykkeli,
    at ja slapp fran våndän, mäns ja var så uŋŋ.