Skildring av ett äktenskap
Efter Elisabet Olofsdotter, Flors i Burs.
-
Bounden ein gaŋg äuta gröitu slou ein fout —
va ströik han nå fikk!
Gäinäst ha kummar räusnäs imout,
tak ei äldgaffeln fikk.
Dä var ai att förbeidä,
hans rygg skulle sveidä
u ömklegen leidä.
Ha tou han pa sitt luft
till att bjäudä oäiskä upp
mä sin harmfullä krupp. -
När ha hadd bjaud till pa allt möigelit sätt,
sum möigelit var,
bad bounden, att djävlar matt kummä i skokk
u källiŋgi ta.
Sum årdi han nämdä,
straks päuken instämde
u årdi förtäldä,
att årdi, sum en säkt,
för att haldäs bäi makt,
skudde sta äi kuntrakt. -
»Jå, fräit», sägde bounden, »dä trullä ja har,
dä kanst däu väll fa,
bärä däu nidar at hellvittä far
u däu lugar mi så,
att ha aldri meirä
mitt häus kummenderä,
dä vill ja begärä.
Finnä far väll däu,
för ja sägar di näu:
ha jär värrä än ʃäu! -
Päuken four av mä dän skatten han fikk
at hellvittä nir. :||:
Han gloimdä att bindä dän argsintä kvinnä,
dä fikk han besinnä:
kvinnu bad täu goudä männ
måttä fölgä hännä hemm
ti sitt haimvist igänn. -
Bounden han äut ginum finstri nå sag,
säinä händar han braid :||:
Han troist intä pratä,
han tou ti att gratä
u yŋkelit latä.
Undrä ska väll ja,
um dän bounden ska ta,
dä int päuken vi ha.